Blogi
Työsuojelu otettiin 1990-luvulla varsin suorasukaisesti talouden työkaluksi tavoiteltaessa tuottavuutta ja kilpailukykyä. Se pysäytti henkisen työsuojelun kehittämisen, vaikka työn psyykkinen ja sosiaalinen kuormittavuus oli huolestuttanut työsuojeluviranomaista vähintään 1970-luvulta.
Jos historiasta jotain voi oppia, niin sen, että vaihtoehtoja on aina olemassa. Siksi vähintään päätöksentekijöiden pitää tuntea lähihistoriaa eli päätöksenteon kohteena olevien asioiden historialliset taustat. Vain siten voi edes yrittää tietoisesti vaikuttaa tulevaisuuteen umpimähkäisten paniikkiratkaisujen sijaan.
Viitoittuuko koulu- ja opiskelu-uupumuksesta tie myös työuupumukseen? Jo nyt alle 35-vuotiaat palautuvat työn tuottamasta rasituksesta vanhempia ikäryhmiä heikommin.
Harrastelenko historiantutkimusta? Ainakin historiaa olen harrastellut koko työurani: kussakin ajassa ja hetkessä pintaan kuohuvien ilmiöiden taustojen perään pitää kysellä. Mikään ei synny tyhjästä eikä edes yhtäkkiä, vaikka tulisimme yllätetyiksi ja saisimme sokkiherätyksen todellisuuteen.
Merja Karjalaisen juuri ilmestynyt e-kirja Jaksamisen rajat – Psykososiaalinen kuormitus, työuupumus ja työsuojelu. Kustantaja Basam Books. Kannen kuva: Juhana Lauronen-Karlsson.
Työnteon olosuhteet eivät ole vain työpaikan sisäisiä eivätkä vain työnantajan ja työntekijän välisiä asioita.
Ihmisten kokemus työnsä kuormittavuudesta ja palautumisen vaikeutumisesta on yleistynyt 2000-luvulla.
Kuulun niihin, joiden on pitänyt oppia väsymisen ja ylikuormittumisen kautta asettamaan itse rajat etänä ja verkostoissa tekemälleni työlle. Koville on ottanut.
Työuupumus on kuin syöpä, joka töistä kotiin, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Sen mukana leviää myrkky, joka vie kyvyn iloita, halun innostua ja voimat kohdata vastoinkäymisiä.
Työ ei saa vaarantaa tekijänsä henkistä eikä fyysistä terveyttä, niin sanoo työturvallisuuslaki. Lain toteutumisesta vastaa työnantaja.
