Kun työn muutos on pysyvää ja kiihtyvää, myös työn tuottama kuormitus on pysyvää.
”VAIKUTELMAT ovat kaikki kaikessa, mikä taas johtaa siihen, että emme keskustele keskustelun aiheesta vaan keskustelusta itsestään.” Näin kirjoitti toimittaja Eleonoora Riihinen Helsingin Sanomissa 10.10.2020. Viikkoa aikaisemmin (HS 3.10.2020) työn historian tutkijan Mona Mannevuon haastattelussa todettiin, että työuupumuksen juurisyyt jäävät huomaamatta, kun selityksiä haetaan biologiasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista rahan, resurssien ja rakenteiden sijaan.
MOLEMMISSA teksteissä viitattiin historiattomuuteen, harhaan, että tässä ajassa havaitsemamme ilmiöt tipahtaisivat eteemme ilman yhteyttä globaaleihin, yhteiskunnallisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin ja vallankäytöllisiin kehityskulkuihin.
Niin totta! Kaikella on taustansa, myös sillä, mitä työelämässä nyt tapahtuu. Julkisuudessa ylläpidetään keskusteluja, joissa esimerkiksi työuupumus toistuvasti nähdään yksilön ongelmana ja ylikuormitukselle altistavien yksilöllisten ominaisuuksien tuloksena. Joku jossakin yrittää muistuttaa, että ylikuormittumisen ongelmia pitäisi lähteä ratkomaan työpaikkatasolla, kunnes taas saamme kuulla yhden uuden työuupuneen tarinan, jossa selitykset ja keinot jäävät minätasolle.
Jos työ uuvuttaa ja sairastuttaa, se ei ole vain yksittäisen työntekijän ongelma.
TILASTOT ja tutkimukset todistavat, että ihmisten kokemus työnsä kuormittavuudesta ja palautumisen vaikeutumisesta on yleistynyt 2000-luvulla. Ne ovat siis kollektiivisia meitä yhdistäviä kokemuksia. Samaan aikaan moni meistä on tottunut arkipuheessa kuvaamaan työtään ”vain muutos on pysyvää” -hokemalla. Se sisältää jo oivalluksen, että toimintaympäristömme muuttuu vinhaa vauhtia.
Yrityksiä, organisaatioita ja työtehtäviä lakkautetaan, yhdistellään ja ulkoistetaan. On digitalisaatiota, robotisaatiota, alustataloutta, verkostoja, itsensä työllistämistä, työtä pätkissä ja vuokrattuna. Isot rakenteelliset mullistukset vaikuttavat työmme arkeen, ja me opettelemme jatkuvasti uutta ja luovumme jostakin tutusta. Tulevaisuudentutkijoiden mukaan älyteknologian hyödyntäminen on vasta aluillaan, joten muutokset jatkuvat – ja niissä kuohuissa kansainvälisen koronaviruspandemian tuottama etätyö on vain pienen puron solinaa.
KUN työn muutos on pysyvää ja kiihtyvää, myös työn tuottama kuormitus ja stressi on pysyvää. Tästä päästään tarkastelemaan sitä, mistä kukin työtehtävä, työpäivä, työviikko tai työvuosi koostuu. Mitkä tekijät kuormittavat? Mitkä vahvistavat jaksamista? Jättääkö kokonaisuus inhimillisesti riittävästi tilaa ja aikaa palautumiselle työpäivän, työviikon ja työvuoden aikana, tekipä tuota työtä kuka tahansa? Vai onko paahtaminen jatkuvaa niin, että ennen pitkää kenen tahansa niska ja hartiat jumittuvat, verenpaine kohoaa, yöunet rikkoutuvat – ja muisti alkaa pätkiä, pinna kiristyä eikä työpäivän jälkeen jaksa oikein muuta kuin kaatua sohvalle?
SUOMALAINEN työsuojelu sai alkunsa vuonna 1889 Keisarillisen Majesteetin Armollisesta Asetuksesta, joka tähtäsi teollisuusammateissa olevain työntekijäin suojelemiseen. Nykyisessä työturvallisuuslaissa sanotaan, että työ ei saa vaarantaa tekijänsä henkistä eikä fyysistä terveyttä. Henkinen terveys lisättiin jo aiempaan lakiin vuonna 1987.
Työturvallisuuslain mukaan työsuojelusta ja työnteon olosuhteista viime kädessä vastaa työnantaja. Jos työ uuvuttaa ja sairastuttaa, se ei ole vain yksittäisen työntekijän ongelma.
Teksti Merja Karjalainen
Kuva Pixabay
Julkaistu Helsingin Sanomissa: Mielipide / Lukijan mielipide 15.10.2020
Käsittelen blogissani työelämää ja varsinkin työsuojelua ja työhyvinvointia, jotka ovat olleet minulle toimittajana tuttuja aihepiirejä. Työskentelin kymmenen vuotta Työ Terveys Turvallisuus -lehdessä, ensin lehden toimituspäällikkönä Työterveyslaitoksessa ja sen jälkeen päätoimittajana pienessä kustantamossa, jonne sain pelastettua lakkautusuhan alla olleen TTT-lehden. Muinaiselta koulutukseltani olen maisteri ja aineenopettaja, jonka (aikakaus)lehdistö vei mukanaan kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Olen opiskellut myös työyhteisöpedagogiksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Helsingissä. Kirjani Jaksamisen rajat. Psykososiaalinen kuormitus, työuupumus ja työsuojelu ilmestyi syksyllä 2020 (Basam Books).