Päätoimittajasta työelämäkehittäjäksi

Alan vaihto palautti ilon kirjoittamiseen – näin otsikoi päätoimittajakollega Marja Kytömäki Naisten Ääni -verkkolehdessä julkaistun työelämäkertani. Totta! Ylikuormituksen kokemus, sairastuminen ja työn ilon katoaminen veivät irtisanoutumisen, uuden alan opintojen ja toipumisen jälkeen uusille poluille.

”Merja Karjalainen on uuden edessä. Pitkä ja monipuolinen toimittajan ura tuli käännekohtaan kevättalvella 2018, kun työhön ei enää löytynyt paloa. Tähän hetkeen jokainen aikaisempi työ tuo kuitenkin jotakin, eniten vuodet Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimituspäällikkönä ja päätoimittajana.

Merja kuvaa itseään ihmiseksi, joka toimii innoituksen mukaan.

– Palo, halu ottaa selvää ja toimia sanansaattajana jonkun toisen puolesta on hirvittävän vahva. Olen toimittajana voinut luottaa siihen, että kun haistan ilmassa olevan aiheen, joku muukin sitä ihmettelee. Toimittajan tehtävä on ottaa selvää ja kertoa siitä.

Opettajaopiskelijasta tuleekin toimittaja

Merja hakeutui ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen vuonna 1987 kesätoimittajaksi kotiseudun paikallislehteen. Moni muukin historian opiskelija päätyi lehtityöhön. Pieksämäen Lehti oli hyvä paikka kokeilla journalistista kirjoittamista. Opettelu jatkui seuraavina kesinä Savon Sanomissa, Kotiliedessä ja Me Naisissa. Uutistyöhön syntyi rutiini, siinä oppi työskentelemään aikapaineessa ja löytämään uutiskärjen.

– Mutta varsinaisesti ”löysin itseni” Savon Sanomien Perheen Sanomissa. Kahdesti viikossa ilmestyvä sivu piti sisällään melkein mitä tahansa säilönnästä työelämän kysymyksiin. Sen kokoaminen itsenäisesti auttoi löytämään omaa tapaani tehdä. Sitä lähdin sitten jalostamaan aikakauslehdissä.

Me Naisten kesän 1991 jälkeen Merja toimi vuosia freelancerina opintojen ohella. Vähitellen historian ja yhteiskuntaopin opettajan ja filosofian maisterin opinnot tulivat valmiiksi ja freetyö muuttui kokopäiväiseksi. Runkona olivat Opettaja, Kotiliesi ja Me Naiset.

Cosmon kieli syntyy

Freetyö päättyi, kun Merja valittiin vuoden 1999 alusta toimitussihteeriksi silloiseen Helsinki Mediaan, josta sitten tuli Sanoma Magazines Finland.

– Silloin perustettiin ja lanseerattiin Suomeen lisenssilehtenä Cosmopolitan, ja tulin lanseeraustiimiin. Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen paikka, koska mehän loimme sitä kieltä. Noudatettiin tiettyjä visuaalisuuden periaatteita ja tehtiin lehteä adaptoituna Suomeen. Meillä oli käännösjuttuja ja Suomessa tehtyjä juttuja. Luhtasen Timon, kääntäjän, kanssa mietittiin monta kertaa sanatasolla hyvää ilmausta, joka ei kuulostaisi rakenteellisesti typerältä käännökseltä vieraasta kulttuurista. Äärimmäisen kiinnostavaa. Se, että pääsi ilottelemaan kielellä, mutta säilytti kuitenkin oikeakielisyyden, vapautti minut kirjoittajana – ”Seksin seitsemän salaisuutta” ja vastaavaa. Siihen asti olin tehnyt tietopohjaisia juttuja ja haastatteluja vakavista aiheista ja ihmisten elämän murroskohdista.

Reilun parin vuoden päästä oli vuorossa toimitussihteerin pesti Me Naisissa, ja sen jälkeen vuodet Matkaoppaassa. Me Naisten vuosiin sattui päätoimittajan vaihtumisen myötä 50 vuotta vanhan lehden voimallinen uudistaminen.

– Toimitussihteerin työ oli syy, miksi hakeuduin kuukausipalkkaiseen työhön freelancevuosien jälkeen. Se antoi mahdollisuuden tehdä yhteistyötä sanan käyttäjien lisäksi visualistien kanssa.

Opit käyttöön unelmatyössä

Vuoden 2007 lopulla Merja valittiin Työterveyslaitoksen Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimituspäälliköksi. Virallinen päätoimittaja oli Työterveyslaitoksen silloinen pääjohtaja Harri Vainio. Tehtäväksi tuli 1971 perustetun lehden uudistaminen.

– Oli hieno veto heiltä valita toimituspäälliköksi yhteiskunnallista instituutiota edustavan Työterveyslaitoksen lehteen minut, jolla oli naistenlehtitausta. He luottivat siihen, että tieto ei häviä, vaikka se laitetaan esille kiinnostavammin.

Merja pääsi kehittämään jo valmiiksi lukijoiden arvostamaa lehteä ison mediatalon kokemuksella:

– Niillä opeilla on ollut ihana kertoa uusista tutkimustuloksista tai siitä, mitä työpaikoilla tehdään, niin että juttuun on kiva tarttua, se on houkutteleva ja lukijalle on koukkuja. Perusasia eli sisältö oli lehdessä niin täysin kunnossa, ettei tekemistä tarvinnut kyseenalaistaa, nyt vaan käännettiin vähän raidetta.

TTT-lehti oli Työterveyslaitoksen lippulaiva ja vahvasti kiinni ajassa, mutta vähitellen tuulet muuttuivat. Lukijatutkimus oli vielä työn alla, kun Työterveyslaitos aloitti YT-neuvottelut keväällä 2014.

– Laitos päätti luopua säästösyistä lehdestään, joka pääosin jaettiin ilmaisjakeluna ja tuotettiin tosi raskailla kustannuksilla. Painettu lehti nähtiin kulueränä. Syntyi ajatus pelkästään sähköiseen viestintään siirtymisestä. Ei edes mietitty, voisiko lehteä tehdä toisin. Lukijatutkimus kuitenkin osoitti, että lehti oli yhä tärkeä lukijoille. Siinä vaiheessa aloin puuhata lehdelle uutta kustantajaa.

Missiona lehden pelastaminen

Merja jatkoi TTT-lehden toimituspäällikkönä vuoden 2014 loppuun. Se oli myös määräaika lehden lopettamiselle. Uusi kustantaja piti löytää nopeasti. Siinä Merja onnistuikin suhdeverkostonsa ansiosta.

– Syksy 2014 oli Työterveyslaitoksen viimeisten numeroiden tekemisen rinnalla puurtamista sen eteen, että saataisiin maksullisia tilauksia, suhteet yhteistyökumppaneihin säilyisivät ja saataisiin ilmoittajia. Samalla piti löytää lehdelle graafikko ja varmistaa sisältö avustajaverkkoineen. Toimitus mureni ympäriltä, kun lehden lopettamispäätöksen ja irtisanomisten jälkeen väki alkoi hakeutua muualle. Uuden kustantajan palvelukseen kuuden hengen toimituksesta siirtyi vain yksi, minä.

Vuoden 2015 ensimmäinen lehti ilmestyi ajallaan ja laadukkaana, verkkosivutkin.

– Tässä vaiheessa sain enemmän henkilökohtaista palautetta kuin koskaan aiemmin, lukijasuhde tuli läheisemmäksi.

Pitkään Merja kuvitteli, että paine helpottuu jossain vaiheessa. Työnteko sujui Pieksämäen kotitoimistossa, josta tuli nyt pääasiallinen asuinpaikka. Haastattelut ja kokoukset oli mahdollista keskittää pääkaupunkikäynteihin.

– Sitä urakkaa tein päätoimittajana vuoden 2018 alkuun. Sitten totesin, että olen osuuteni tehnyt ja sanouduin irti.

Mutta oli siinä muutakin.

Haluan elämäni takaisin

Muutoksen vuodet olivat vaatineet Merjalta tolkuttoman työmäärän. Uuden kustantajan alaisuudessa vastuu kaikesta tekemisestä kasaantui hänelle huolimatta useista yrityksistä saada työkuormaa pienemmäksi. Merja muistaa sanoneensa, että haluaa elämänsä takaisin. Lopulta kuormitus alkoi näkyä fyysisinä ja kognitiivisina oireina. Mutta vasta ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, TIA-kohtaus, sai Merjan järkiinsä. Työnantajaa sekään ei herättänyt.

– Tajusin, että vaikka olen Työterveyslaitoksesta lähtien itse kertonut lukijoille työnantajan vastuusta työturvallisuudessa, se ei ole näkynyt omassa työssäni. Eihän voi olla vain minun ongelmani, että tipun syvemmälle väsymykseen ja saan vielä sairauskohtauksen. Tuli hätä myös siitä, etten sössisi omaa elämääni uhraamalla kaikkea muuta minulle tärkeää ja rakasta sille yhdelle rakkauden kohteelle, työlle.

Irtisanoutumisen jälkeen Merja aloitti ammattikorkeakoulussa työyhteisöpedagogin opinnot. Opiskelu antoi mahdollisuuden myös omien kokemusten prosessointiin. Vuoden 2020 syksyllä opiskelut tulivat päätökseen ja samoihin aikoihin julkaistiin Basam Booksin kustantamana Merjan kirja Jaksamisen rajat. Psykososiaalinen kuormitus, työuupumus ja työsuojelu.

– Kirjoittaminen jatkuu ja lisää kirjojakin varmasti tulee. Mutta nyt olen hyödyntämässä yrittäjänä sitä toista tutkintoa, eli keskittymässä työyhteisöjen kehittämiseen nimenomaan työsuojelun näkökulmasta.”

Kirjoittaja: Marja Kytömäki, Sydän-lehden päätoimittaja 2002–2020.

Teksti on julkaistu Naisten Ääni -verkkolehdessä otsikolla Alan vaihto palautti ilon kirjoittamiseen.

 

Jaa:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin