"Kannattaa keskittyä kulloiseenkin työhönsä.
Se johtaa aikanaan johonkin uuteen."
”Pidän työstäni ja usein rakastankin sitä.
Ellen pitäisi, on vaihdettava hommia.”
”Rakastin työtäni, kunnes aloin vihata sitä.” Tammikuussa 2021 tuli kolme vuotta siitä, kun irtisanouduin Työ Terveys Turvallisuus -lehden päätoimittajan tehtävästä tietämättä, mitä sen jälkeen teen ja mitä jaksan tehdä. Olin edistänyt yli kymmenen vuoden ajan journalismin ja viestinnän keinoin työpaikkojen työhyvinvointia, työsuojelua ja työturvallisuutta, mutta nyt suutarin lapsen jalkoja palelsi. Olin työssäni päätynyt ylikuormittumisen ansaan, jossa työkykyni ja terveyteni olivat tuhoutumassa.
”Terve ihminen väsyy, kun kuormitus ylittää voimat.” Rakkaussuhteeni toimittajan työhön ehti kestää jotakuinkin kolmekymmentä vuotta. Olen nähnyt monenlaisia ja monenkokoisia työyhteisöjä paikallislehdestä maakuntalehtiin ja naistenlehdistä erikoislehtiin. Matkani työsuojelun ja työhyvinvoinnin pariin alkoi vuonna 2007, kun minusta tuli Työ Terveys Turvallisuus -lehden toimituspäällikkö. Kun Työterveyslaitos halusi lakkauttaa työpaikoille ilmaiseksi jaetun TTT-lehtensä vuonna 2014, päätin etsiä sille uuden kustantajan ja urakoida entiselle ilmaislehdelle uuden kaupallisen alun. Lehti jäikin henkiin, mutta minulle uhkasi käydä huonommin.
”Kuormitus kasvoi korkoa korolle.” Työpäivistä ja -viikoista tuli pitkiä, ja palautuminen vaikeutui. Tunnistin ylikuormituksen fyysiset oireet: kroonistuneet niskan ja hartiaseudun kivut, rintakehän pinkeyden, jännittyneet leukaperät sekä säryt milloin ala- tai yläselässä, milloin reisissä tai polvissa. Tunnistin myös ylikuormituksen psyykkiset oireet: alituisen väsymyksen, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriöt, muistin kangertelut, unien katkonaisuuden, halun vetäytyä yksityiselämän sosiaalisista suhteista ja yleisen voimattomuuden. Työnantajani tiesi, että oireilin ja että töitä oli kohtuuttoman paljon yhdelle tekijälle. Työt tulivat kuitenkin tehdyiksi, ja pidin kulissit ulospäin pystyssä lehden lukijoiden ja yhteistyökumppaneiden suuntaan. En jäänyt pitkille sairauslomille – eikä minulle ollut lomia eikä sairauslomia varten tuuraajaakaan. Sitten tuli se aamu, jolloin heräsin vasen käsi velttona, tunnottomana ja voimattomana. Olin saanut ohimenevän aivoverenkiertohäiriön, TIAn.
”Haluan elämäni takaisin.” Yritin kolmen vuoden ajan vaikuttaa työni kuormitukseen sekä työnantajaani, onnistumatta. Fyysinen ja psyykkinen väsymysoireilu jatkui ja tajusin, että olin matkalla joko vieläkin vakavampaan sairastumiseen tai ennenaikaiseen hautaan. Koin fyysisen sairastumiseni eli aivojeni TIA-kohtauksen varoituksena.
Olin ensimmäisen kerran elämässäni tilanteessa, jossa eivät auttaneet sisu eivätkä itsensä johtaminen ja tsemppaaminen. Halusin nauruni, puuhakkuuteni, kykyni innostua ja haluni oppia – elämäni – takaisin. En vain tiennyt, vieläkö se onnistuisi.
”Kukaan ei väsy yksin.” Työpaikallani oli tehty työsuojelutarkastus vuonna 2016, ja työsuojelutarkastaja oli antanut toimintaohjeen muun muassa haitallisen työkuormituksen selvittämiseksi. Otettuani työsuojeluviranomaiseen irtisanoutumiseni jälkeen yhteyttä viranomainen teki uuden tarkastuksen, antoi entiselle työnantajalleni uudet toimintaohjeet ja vei minun tapaukseni poliisitutkintaan. Syyttäjä nosti syytteen poliisin esitutkinnan jälkeen, ja asia menee oikeuteen aikanaan. Työn tuottama ja terveyttä vaarantava ylikuormitus ei siis ole vain työssään väsyvän ja uupuvan ongelma, sillä työnteon olosuhteista vastaa viime kädessä työnantaja.
”Maailma muuttuu, toivottavasti.”
Mitä olen opiskellut? Mitä olen työkseni tehnyt?
Tutustu ansioluettelooni.
Miksi näillä sivuillani kaivellaan maata, ja miksi täällä seikkailevat puutarhuri ja apulaisiakin?
Lue tarina, joka täydentyy ajan myötä.
Verkkosivujeni sitaatit ovat lainauksia kirjastani Jaksamisen rajat – Psykososiaalinen kuormitus, työuupumus ja työsuojelu (Basam Books 2020).
Basam Books -kirjailijahaastattelu
tilaa kirjani kehittämistyön tueksi!
”Työuupumuksen läpikäyneenä olisin toivonut lukeneeni kirjasi vuosi sitten, jolloin oireilu alkoi. Kiitos hyvästä opuksesta, jonka soisi olevan jokaisen työpaikan kahvihuoneen pöydällä.” – Lukijapalaute
